Piia Postin esikoisromaani kuvaa tämän päivän perhe-elämää: mennään yhteen, erotaan, perustetaan uusperhe – ja miltä tämä kaikki tuntuu eri perheenjäsenten kannalta. Kertojina ovat niin eroava pari Jussi ja Anna kuin Jussin uusi, Nadja, sekä tytär Marja. Oikeastaan päähenkilöksi nousee Jussi, koska hän on isossa roolissa kaikkien muiden tarinassa. Hän on perusmies, joka ei aina näe nenäänsä pidemmälle, mutta yrittää toimia oikein.
Jokaisen tuntemuksia ja tekemisiä kuvataan ilman vaaleanpunaisia pörrökehyksiä. Helppoa ei ole kellään, kuten ero ei koskaan. Uuden elämäntavan opettelu on tuskallista, ja epäilyksetkin saattavat kiusata: teinkö oikean päätöksen?
Tyypillistä kyllä, lapsen, Marjan, elämä mullistuu ehkä eniten, kun kasvamisen kivut yhdistyvät perheessä tapahtuviin muutoksiin. Marja joutuu ottamaan uuden roolin, joka ei lapselle ole hyväksi. Vanhemmat eivät omien murheidensa keskellä näe häntä, suorastaan laiminlyövät lapsestaan huolehtimisen. Myös nuoren tytön näkökulman kirjoittaja kertoo uskottavasti ja koskettavasti. Hänen hätänsä äidin puolesta, huolensa isän pysymisestä isänä ja tarpeensa olla tarpeellinen – ja samalla sekä lapsi että teini-ikäistyvä nuori – ovat liikuttavia ja aitoja.
Yllättäjä kirjassa on Nadja. Hän pystyy lopulta tekemään sekavassa ja häilyvässä tilanteessa päätöksiä, joiden kautta muidenkin elämä alkaa vakiintua, tuskien kautta, mutta kuitenkin.
Henkilöitä ei voi olla symppaamatta, he ovat hyvin inhimillisiä ja aitoja eivätkä todellakaan toimi oikein ja viisaasti. Hieman säälittää ja huolestuttaakin, etenkin Annalta karkaa mopo käsistä välillä pahasti, pää ei meinaa pysyä kasassa. Mieleen tuli Tiina Lymin Susi sisällä: eletään samassa maailmassa, ihmiset ovat samaa ikäluokkaa, ja muutenkin he voisivat olla kavereita. Piia Postin kirjassa on vain tukevampi ote ja täyteläisempi ihmiskuvaus, henkilöt tulevat tutummiksi.
Kuinka uskottava lopputilanne on, siitä voi olla montaa mieltä. Mutta fiktiohan tämä onkin. Ihmiset jatkavat kuitenkin elämäänsä uusissa, valoisammissa kuvioissa. Tai ehkä paremminkin katsovat asioita uudessa valossa.
Piia Posti: Talven jälkeen valo. Gummerus 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti