sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Luonto pakastimessa

Lukekaa kaikki heti tämä kirja. Tarkoitan sitä, vaikka matkinkin lauseella kirjailijaa itseään, joka kehottaa samalla tavalla lukijoitaan lukemaan Jonathan Foerin Eläinten syömisestä. Luonto pakastimessa on häiritseviä ajatuksia herättävä ja omia mielipiteitä pohtimaan pakottava kirja, joka on pääosin koottu Anu Silfverbergin Hesarin kolumneista, osin muunneltuina ja täydennettyinä.

Teemoina ovat tärkeät asiat eläimistä ihmisen, kodin, naisen, työn ja jumalan kautta loogisesti kuolemaan saakka. Eläimet ja niiden elämisen oikeus ovat tärkein aihe, jolla aloitetaan ja josta puhutaan pisimpään.

Kirjoittaja ottaa reippaasti kantaa. Hän sanoo suoraan ja selkeästi, mitä mieltä on ja perustelee mielipiteensä kristallinkirkkaasti ja vastaansanomattomasti: asia on näin siksi että. Lisäksi hän on sopivan pirullinen ja rento, niin ettei teksti ole ryppyotsasta paasausta. Selväksi tulee nimiä myöten, kuka hänen mielestään laukoo älyttömyyksiä, horisee joutavia tai höpisee absurdeja.

Lukija hörähtelee, mutta välillä kiusaantuu. Huono omatunto kalvaa, kun ei itse ole kaikkia näitä tärkeitä asioita kristallisoinut itselleen. Silkasta mukavuudenhalusta eli laiskuuttaan sitä yrittää olla miettimättä vaikkapa broilerin elämän oikeutusta. Mutta Anu Silfverberg pakottaa pohtimaan, ja vaikka pihvi vielä maistuukin, on jotain liikahtanut jossain.

Muut teemat tuntuivat itselleni eläinasiaa läheisemmiltä ja kyllä, olen niin samaa mieltä niin monessa kohtaa, että reipas tykitys ei alkanut ärsyttää, vaan ilahdutti. Oli helppo hymistellä: Juuri näin! Ihan niin! Aivan! Alkoi jo tuntua typerältä, olenko aina samaa mieltä kuin viimeinen puhuja… Mutta näille viisaille kannanotoille on helppo nyökytellä. Arvaan ja suorastaan toivon, että monia mielipiteet silittävät vastakarvaan, tosin ilmeisimmät tapaukset eivät varmaan kirjaan tartukaan. Olisi mielenkiintoista kuulla kunnon vasta-argumentteja, itse en niitä keksisi!

Mieleen tuli (lihansyönnistä kai, ja kulutuskritiikistä) Antti Nylén, mutta niin älyllistä, akateemista ja julistavaa tämä ei ole. Anu S. ei hienostele, vaan sanoo asiat niin kuin ne hänen mielestään ovat, sellaisena kuin hän on, selvällä suomen kielellä. Olennainen ja virkistävä kirja, joka varmasti tulee luettua uudestaan.

Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa. Teos 2011.

5 kommenttia:

  1. Teos on ihmeellinen. Luen sitä artikkeli kerrallaan. Juri lukee nyt tuota Eläinten syömisestä -teosta ja täällä kovasti suunnitellaan uusia kasvisruokareseptejä. Kiitos hyvästä arviosta!

    VastaaPoista
  2. Hauska kuulla, että pidit - itse mietin, onko tämä vahvasti samanikäisten naisten sukupolvikirja, mutta Anu kirjoittaa niin taitavasti, että kirjaa voi suositella iästä tai sukupuolesta riippumatta. Ja samaa mieltä: Nylén on itselleni vähän liian akateeminen, Anu edustaa arkijärkeä. ;)

    VastaaPoista
  3. Aikomus on lukea, saas nähdä kuinka pahat omantunnontuskat tulee tälle entiselle kasvissyöjälle...

    VastaaPoista
  4. Hanna, minua alkoi kirjan loppua kohti harmittaa sivujen hupeneminen ja yritin lukea sitä hyvin hitaasti tai ainakin juttu kerrallaan. Mieluusti olisi lukenut enemmänkin! En usko Ina tämän olevan niinkään ikäkysymys naisten kohdalla, miesten kyllä. Täti lukee, setä ei... Erja, en uskalla lukea Eläinten syömisestä, ainakaan ihan vielä. Ehkä se on jossain vaiheessa tehtävä.

    VastaaPoista
  5. Hieno teos! Ihanaa, että muutkin tätä lukevat ja nyökyttelevät. :)

    VastaaPoista