maanantai 24. lokakuuta 2011

Sunset Park

Sunset Park kertoo Milesista, nuoresta miehestä, joka onnettomien sattumusten jälkeen jätti perheensä ja lapsuuden maisemansa ilman selityksiä, ilman yhteydenottoja, vuosikausiksi.

Hän asuu ja työskentelee Floridassa ja rakastuu. Pilar on fiksu ja kaunis kuubalaistyttö, mutta Miles joutuu jättämään tämän, sillä tyttö on liian nuori, jotta seurustelu olisi laillista. Täysi-ikäisyyteen on vielä tovi, ja sen aikaa parin on oltava erossa. Ainainen rahapula vaivaa, ja Milesin kaveri Bing tarjoaa hänelle ilmaista huonetta vallatusta talosta New Yorkista. On tullut aika palata kotikaupunkiin: tarkoittaako se myös sitä, että on aika kohdata menneisyys ja vanhemmat?

Vallatun talon
asukkaat ovat Milesin ja Bingin ohella tarinan keskiössä, samoin Milesin vanhemmat, jotka eivät olekaan täysin tietämättömiä poikansa edesottamuksista katoamisen aikana. Pilar puolestaan on pimennossa Milesin taustasta, mutta Miles aikoo oikaista tämänkin asian, kunhan yhteinen elämä asettuu pakkoeron jälkeen ja hän on solminut uudelleen yhteydet perheeseensä - minkä hän aikoo ilman muuta jonain päivänä tehdä.

Reilut sata sivua luettuani aloin ihmetellä, miksi minun oikeastaan pitäisi olla kiinnostunut näistä ihmisistä. Se ei ollut hyvä merkki, ja tilanne vain paheni. Miten kuten sain kirjan luettua läpi, mutta työläästi, kun ottaa huomioon, miten taitava kirjoittaja Auster on ja että suomennos on taattua erinomaista työtä.

Epäilemättä Mr. Austerin pään sisältö on hyvin poikkeuksellinen, ehkä jopa nero, mutta tässä kirjassa hän ei onnistunut esittelemään ajatusten lentoaan niin, että lukija olisi saanut niistä kiinni. Henkilöt eivät heränneet eloon eikä heihin voinut samaistua.

Tosin Austerin henkilöihin ei yleensäkään voi, mutta näissä hahmoissa ei ollut mitään tunteita herättävää tai mielikuvitusta kiihottavaa, vaan ne jäivät ulkokohtaisiksi tuttavuuksiksi. Pikkutarkkoja yksityiskohtia kyllä tarjoiltiin, mutta ihmisiä oli niin monta, että tipottaisista tiedoista ei muodostunut vahvoja henkilökuvia. Lähinnä detaljit vaikkapa isän ystävän perheen tyttärestä alkoivat ärsyttää: miksi minun pitäisi tietää tästä. Lisäksi kerrottiin paljon baseballista ja mm. PEN-järjestöstä; tietoa ja vapaata assosiaatiota, kyllä, ja ajankohtaisia ja isoja aiheita, kyllä: taloustilanne, nuorten pärjääminen, sukupolvien erot, arvovalinnat, valintojen vaikutukset… veto ja imu vain puuttuivat.

Luulen, että kirja paranisi uudelleen lukemalla, mutta nyt ei jäänyt tunnetta, että sen haluaisi tehdä. Harmittaa. Ehkä palaan tähän kymmenen vuoden kuluttua.

Paul Auster: Sunset Park. Tammi 2011. Suomentanut Erkki Jukarainen.

4 kommenttia:

  1. No voi höh! Onpas sinulla ollut kurja lukukokemus. Varmasti harmittaa. Minä pidin tästä kyllä. Kirjan luin nopeasti ja pidin henkilöistä, joskin osa jäi minustakin etäisiksi. Oletko lukenut Sattumuksia Brooklynissa tai Näkymättömän?

    T. Valkoinen kirahvi

    VastaaPoista
  2. Minäkin tämän luin ja Valkoisen kirahvin lailla pidin tästä. Tosin kyllä minuakin ärsyttivät juuri nuo mainitsemasi yksityiskohdat (baseball, PEN-järjestö), jotka eivät vieneet tarinaa mitenkään eteenpäin. Eikä tämä minustakaan kyllä ollut läheskään niin hyvä kuin Sattumuksia Brooklynissa, Näkymätön tai monet muut Austerit.

    VastaaPoista
  3. Juu, olen lukenut Sattumukset ja Näkymättömän ja jokusen muunkin ja pidin kyllä niistä, aina on ollut jotain, mikä jää mietityttämään, hyvällä tavalla. Jostain syystä tässä oli nyt vain liikaa sellaista, mikä meni ohi mitenkään kolahtamatta, eikä ehkä oma fiiliskään ei ollut oikea, joten se tosiaan voi jonkun ajan kuluttua muuttua. Sitten 10 vuoden kuluttua ehkä...

    VastaaPoista
  4. This design іs wicked! You obviοusly know how tо keep а readeг entertаined.
    Betωеen your wit and your ѵіdeos,
    I waѕ almost moνed to stагt
    my own blog (well, almost...HaHa!) Great job. I really lоνed
    ωhаt уou hаd to ѕay,
    and morе than that, hoω you presented it.
    Too cοol!

    my wеb site houston garden centers jobs

    VastaaPoista