tiistai 23. lokakuuta 2012

Pekka Hiltunen: Sysipimeä

Kymmenisen vuotta sitten päätin lopettaa dekkareitten ja trillereitten lukemisen. Olin saanut tarpeekseni murhista, ruumiinavauksista ja stressaantuneista rikostutkijoista, ja ajattelin palata aiheeseen joskus myöhemmin - olin lukenut näitä jo kymmeniä vuosia, joten tauko tuntui olevan paikallaan. Tauko jatkuu yhä, muutamin harkituin poikkeuksin. Yksi oli tietysti Stieg Larsson, ystävän yllytyksestä, enkä katunut, koukutuin välittömästi. Toinen lukulistalle yltänyt ja lähes yhtä koukuttava on Pekka Hiltunen.

Hänen esikoisensa, Vilpittömästi sinun, esitteli Marin ja Lian, lontoolaistuneet suomalaiset. Lia on lehtigraafikko, Mari pyörittää erikoista Studiota, jonka toimiala on vaikeampi kuvata; se muun muassa paljastaa rikollisia ja korjaa vääryyksiä. "Työssään" Mari hyödyntää outoa taitoaan, joka on lähes selvänäkijämäinen: hän osaa lukea ihmisistä heille tapahtuneita asioita. Lisätään kuvioon vielä muutama huipputaidoilla varustettu henkilö ja ehtymättömät rahavarat, ja asetelma on valmis. Se on juuri niin mielikuvituksellinen ja uskomaton, että menee täydestä, ja lukija voi heittäytyä nauttimaan vauhdikkaista tapahtumista ja fiksusta jännitysviihteestä.

Sysipimeässä ollaan monin tavoin pimeyden jäljillä. YouTubessa julkaistut pimeät videot ovat arvoitus, jota ratkotaan - mutta muitakin juonia tarinassa kulkee. Jännitys on kihelmöivä, etenkin loppupuolella. Pidin aloituksesta, jossa mentiin suoraan asiaan, ilman monimutkaista taustan selostusta ja tilanteen rakentelua. Kirjan voi hyvin lukea itsenäisenäkin, se ei edellytä ensimmäisen tuntemista, vaikka henkilöt ja peruskuviot ovat samat. Tietysti on antoisampaa, kun tietää enemmän.

Yhteistä kirjoille ovat taitava lukijan kuljetus tarinassa, joka etenee yllätyksellisesti, sekä ajan ilmiöiden mukaan tuominen. Sysipimeä ottaa kantaa verkkovaikuttamiseen ja virtuaalisen massahysterian voimaan, ja myös raaistuvaan, väkivallantäyteiseen yhteiskuntaan ja näiden ääri-ilmiöihin, kuten vallankäytön vastenmielisimpiin muotoihin ja ääriryhmien toimintaan.

Naisen asema on molemmissa kirjoissa tärkeä teema jo Marin ja Lian itsensä kautta; he ovat toimijoita ja vaikuttajia. Lontoolla on harkittu roolinsa tapahtumapaikkana. Se on aina kiehtova, monelle tuttu ja vie tapahtumat näppärästi pois kotikonnuilta, isompiin ympyröihin ja laajempaan katselukulmaan. Silti omat juuret ovat tärkeitä. Hiltunen suorastaan ylistää suomalaista naista henkilöidensä kautta.

Hiltunen lisää henkilöihin persoonaa ja taustaa pikku hiljaa; tässä kirjassa avautuu joitakin ensimmäisen kirjan arvoituksia, mutta paljon jää vielä täkyjä ilmaan. Odotettavissa siis lienee paljon lisää tätä lajia. Hyvä niin!

6 kommenttia:

  1. Olen jo jonkin aikaa miettinyt Hiltusen kirjojen lukemista, kirjoituksesi teki sen että nyt ne on mentävä lainaamaan kirjastosta :)

    VastaaPoista
  2. Kiva että innostin! Jos luit ja pidit Larssonista, pidät todennäköisesti tästäkin.

    VastaaPoista
  3. Mä vielä lisäkannustan: en pitänyt Larssonista, en yleensä pidä trillereistä, mutta pidän Hiltusen kirjoista!:)

    VastaaPoista
  4. Hiltusen kirjoissa on syvyyttä sen verran, etteivät tunnu liian heppoisilta, kaikesta viihteellisyyden imusta huolimatta. Tämän tyyppisiä saisi olla enemmän. Larssoniin häntä on verrattu paljon, mutta vertaus tuli hakematta mieleen kirjaa lukiessa, hyvässä mielessä, samankaltaista koukutusta aiheuttavana, ja samoja teemojakin löytyy, vaikka Larsson taitaa olla suoraviivaisempi ja toiminnallisempi.

    VastaaPoista
  5. Luin kesällä Hiltusen ekan - ja olenkin jo odotellut tätä toista. Joululahjalistalle lisätään. Minustakin Hiltunen on Larssonin veroinen - jopa parempi! Ainakin näin suomalaiselle lukijalle. Larsson 'sortui' milestäni joskus liialliseenkin Ruotisn poliittisten kuvioiden avaamiseen ja setvimiseen. Vilpittömästi sinun-kirjaa lukiessani mietin, voiko mies tulkita näin hyvin naisen tuntoja..?! Pidin myös linjasta, jossa v-sanat eivät lennelleet ja oltiin kauempana kylätappeluista.

    VastaaPoista
  6. Aivan samaa mieltä, Anonyymi, suomalaiselle lukijalle Hiltunen tuntuu Larssonia läheisemmältä, vaikkeivat kirjat mitenkään leimallisesti suomalaisia ole, vaan ne voisivat toimia hienosti missä vain. Ja nythän käännösoikeuksia onkin myyty moneen maahan, joten jännityksellä odotetaan vastaanottoa muualla. Ja itsekin pohdin tuota, miten Hiltunen onkin valinnut päähenkilöikseen naisia. Tulkitsin sen suomalaisen naisen ylistykseksi, Mariin ja Liaan on liitetty niin paljon upeita ominaisuuksia. Lisätietoja käännösoikeuksista mm. kirjailijan fb-sivuilla
    http://www.facebook.com/pages/Kirjailija-Pekka-Hiltunen/174337842671040?fref=ts

    VastaaPoista