sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Terveiset Kutturasta


Mikäpä sopisi paremmin Lapin hiihtolomakirjaksi kuin kirja, jossa pohjoinen Suomi kyllästyy lopulta etelän komentoon ja julistaa sodan?

Pohjoisesta tulleet "potut" ja etelän "citykanit" ottavat käyttöön nimittelyä vahvemmat aseet, ja pohjoisen joukon vyöryvät Lapista vitostietä pitkin pääkaupunkia kohti, tarkoituksenaan vallata hallinto ja nostaa Pohjoinen sille kuuluvaan arvoon ja merkitykseen.

Ideahan on mainio. Se on myös hyvin tosi ja ajankohtainen kuntauudistusten ja soteratkaisujen etenemisen myötä. Pääkaupungissa tehdyt ratkaisut saattavat olla käsittämättömiä siellä, missä elämä on toisenlaista ja Lappi muutakin kuin matkailualue. Heikkinen iskee siis kipeään kohtaan ja osuu.

Toteutus on kelpo veijariromaani, jota kuljetetaan eteenpäin vuorotellen molempien joukkojen näkökulmasta. Pohjoisen johtaja on Oula, salaperäinen saamelainen. Etelää edustaa alikersantti Jesse Purola - hänkin maalta Helsinkiin muuttanut, tietysti. Oula on varma tekemisistään ja tavoitteistaan, kun taas Jesse on hukassa ja saa lohtua Tuntemattoman Koskelaa tai tv-sarja Taistelutovereiden hahmoja ajatellessaan. Keskeinen henkilö on myös etelän median edustaja, toimittaja Aino Riski, joka onnistuu pääsemään Oulan lähipiiriin.

Syviä henkilökuvia ei kuitenkaan rakennella, eikä se tähän lajityyppiin kuulukaan, vaan henkilöt ovat lähinnä olemassa vauhdikkaita tapahtumia synnyttääkseen. Minua naurattivat modernin sodan ilmiöt; moottorikelkat, sotilaiden somen käyttö (totta kai nykysodassa joku pitäisi ajantasaista blogia taistelun melskeessä), Kouvolan ABC-asema uutena Tali-Ihantalana... Heikkinen tuo ajankohtaisia ilmiöitä tarinaan nokkelasti. Hänen kielensä on tarkkaa ja sanasto mietittyä, pääosin yleiskieltä: lauseet ja virkkeet ovat lyhyitä, joskus jopa hakkaavasti. Toimittajatausta näkyy tässä, luulen, ja myös lehtileikkeissa, joita väliin on siroteltu sotatapahtumista.

Helppolukuinen ja viihdyttävä kirja, jos ideasta ja veijariromaaneista pitää - ja kyllä tämä idea kirjan ansaitsee.

Muualla esimerkiksi näissä blogeissa: Booking it some more, Unni lukee ja Nenä kirjassa.

Kirja on samalla osa Koen 13 kotimaista -haastetta.

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta. Johnny Kniga 2012.

2 kommenttia:

  1. Löysin juuri tämän blogisi. Terveiset Kutturasta kuulostaa hauskalta kirjalta. Täytyy katsella, jos se tulee kirjastossa vastaan.

    VastaaPoista
  2. Hei Annika, kiva kun löysit tänne! Veijariromaanit eivät ole minulle ominta lukemista, mutta joskus sellainen tekee hyvää, ja idea tässä oli tosiaan minusta niin mainio, että halusin kirjan lukea.

    VastaaPoista