torstai 2. toukokuuta 2013

Toiveet jotka toteutuvat

Tulipa luettua tosi erikoinen kirja. Itävaltalainen Thomas Glavinic esittää kiehtovan aiheen: jos saisit toteuttaa hartaimmat toiveesi, mitkä ne olisivat?

Jonakselle tarjoutuu tällainen tilaisuus. Hän on mainostoimiston työntekijä, kahden pienen pojan isä, naimisissa Helenin kanssa ja kiihkeässä rakkaussuhteessa Marien kanssa. Hän tapaa oudon kulkijan, joka sanoo toteuttavansa Jonaksen kolme toivetta. Mies ei usko kulkijaa, mutta miettii kuitenkin toiveitaan.

Saako toiveiden pohtiminen vai suhderistiriita  - kaksi naista, joista kummastakaan hän ei halua luopua - miehen pään pyörälle vai mistä mahtaa olla kyse, sillä hänelle alkaa tapahtua todella hurjia juttuja. Osan tulkitsen miehen uniksi, aavistuksiksi, näyiksi, mutta reaalimaailma sekoittuu niihin miehen päässä, ja lukijankin, niin ettei oikein tiedä, missä mennään ja miksi. Mutta hurjasti mennään.

Naiset ovat keskeisessä osassa Jonaksen mielessä, ja ilmeisesti hän on hyvin naisten mieleen, sillä suosiota sillä alueella riittää, ja seksiä. Mainostoimistoväkeä kirja ei imartele, Jonaksen työkaverit ovat suurinpiirtein koko ajan humalassa tai muuten sekaisin (hekin). Vai onko tämäkin kaikki Jonaksen mielen tuotetta? Mikä häntä ohjaa, mieli vai mielettömyys? Kohtalo vai sattuma? Tarina muuttuu kummallisemmaksi saduksi koko ajan, ja alun heiveröinen yhteys reaalimaailmaan häviää lopulta täysin.

Kirja on helppo ja sujuva lukea, mukavan napakasti lyhyin toteavin lausein kirjoitettu ja käännetty, mutta itse sisältö jää kysymysmerkiksi ja jättää lukijalle suun auki: mitä oikein tapahtui?

Luulisin, että tarkoitus on kertoa siitä, ettei ihminen itse välttämättä tiedosta syvimpiä toiveitaan, ja kun ne alkavatkin toteutua, voi tapahtua arvaamattomia asioita. Piilotajunnasta nousee jotain odottamatonta, kuten Keski-Suomalainen kirjaa tulkitsee. Tai sitten tämä on kuvaus mielen järkkymisestä, kun paineet kasvavat liikaa. Tai miehestä, jolla on hyvä mielikuvitus, jolla hän selviää stressaavasta arjesta. Mutta haukkasikohan kirjoittaja liian ison palan tai ilmaisi asian vähän liian kryptisesti, kun idea karkasi lukijan ulottumattomiin?

Kirjasta kertoo myös Anna Elina, jonka mielestä kirja kannatti kuitenkin lukea. No, erikoisuutensa vuoksi kyllä, mutta anti muuten minusta ei ollut suuri. Minna mainitsee kirjan mustan huumorin, totta, se on läsnä, ei tämä lainkaan synkkä kirja ole, mutta musta. Myös Sanna piti tätä erikoisena.

Sysimustan absurdin huumorin ystäville, mielen ja muistin toiminnasta kiinnostuneille, erikoisuuksien ystäville.

Thomas Glavinic: Toiveet jotka toteutuvat. Atena 2010. Suomentanut Tiina Hakala.


9 kommenttia:

  1. Joo, tykkään "kummasta", mutta tämä tuntui oudolta ei-niin-hyvällä-tavalla. Alkoi lupaavasti, mutta sitten jotenkin hajosi.

    VastaaPoista
  2. Tämä taisi olla ensimmäinen kirja, josta kirjoitin blogiarvion. En uskaltanut edes kritisoida kunnolla, kun vasta harjoittelin blogikirjoittamista.... Lukemisesta on siis aikaa, mutta muistan edelleen hämmennyksen kirjan äärellä. Loppua kohden muuttui todella sekavaksi.

    VastaaPoista
  3. Alkuasetelma kuulostaa tosi kiinnostavalta, mutta toteutus epäilyttää.. Tämä on ehkä juuri sitä, mitä keskieurooppalaiselta kirjallisuudelta usein peläten odotan. :D

    VastaaPoista
  4. Niinkö, Anna Elina, sehän on merkittävä kirja, jos oli ensimmäinen arviosi! Jaan hämmennyksesi sen äärellä :-)

    VastaaPoista
  5. Tämähän kuulostaa vinkeältä! Minulla vaihtelee todella paljon ärsyttääkö kirjan aiheuttama hämmennys vai ei. Lisäksi tekstistäsi tulee mieleen Antti Leikaksen Melominen, näköjään olet senkin lukenut. Tai siinä se reaali- ja unimaailman sekoittuminen oli aika hurjaa.

    Laitan muistiin josko tulisi joskus kirjastossa vastaan. :)

    VastaaPoista
  6. Heh, Karoliina, en ole aiemmin törmännyt keskieurooppalaiseen kirjaan joka olisi pohjoismaalaisesta tuntunut näin erikoiselta. Hämmennys on hyvästä, Linnea, mutta jotenkin sillekin pitää olla jokin konteksti tai perusta, jolla sitä itse voi yrittää edes arvaillen selittää. Jos se antaa pelkkää hämmennystä, niin ei siitä saa (kiinni) mitään.

    VastaaPoista
  7. Olen ostanut tämän jostain alesta, mutta en vielä uskaltautunut aloittamaan. Ehkä jossain vaiheessa luen.

    VastaaPoista
  8. Ihan totta, irtonainen hämmennys on pelkästään ärsyttävää. Tämä kyllä jäi jollain tavalla takaraivoon kiinnostamaan, pitää tarkkailla.

    VastaaPoista