perjantai 25. syyskuuta 2015

Irinan kuolemat

Sahlberg on yksi suursuosikkejani: sen niittasivat vuoden 2013 Herodes ja Göteborg-sarja, josta viime vuonna ilmestyi yhteisnide Pimeys sekä samaa aihepiiriä käsittelevä Yö nielee päivät. Suurteoksia, monin tavoin, myös kooltaan.

Irinan kuolemat palaa toisenlaiseen Sahlbergin hallitsemaan esitysmuotoon, pienoisromaaniin. Irina lähetetään 8-vuotiaana sotalapseksi Ruotsiin. Kokemukset eivät ole myönteisiä; tyttö on yksinäinen jo lapsena, ja koko elämänsä. Tai kuolemasta toiseen, kuten kirjan hengen mukaan pitänee sanoa. Kuolema ei aina tarkoita fyysistä kuolemaa, erilaisia loppuja voi olla monia. Seuraamme Irinaa vanhuuteen saakka.

"Hänen katseensa oli yötä varten valmiiksi tumma."

Liikutaan Sahlbergille ominaisissa maastoissa, Göteborgissa ja Helsingissä. Kirjailijan niukankauniiseen tapaan muotoilla sanottavansa minulla ei ole edellisistä arvioista poikkeavaa sanottavaa. Nautinnollista, merkityksellistä. Tosin tähän romaaniin en hullaantunut edellisten lailla: Irina jäi vieraaksi, ehkä tarkoituksella ja ehkä itselleenkin. Sahlbergin tummanpuhuva maailma esittäytyy synkkänä.

"Sitten tuli kuitenkin aina päivä, jota oli pidetty varastossa siksi, että ihmisten kuului ennemmin tai myöhemmin itkeä."

Mutta mukana on aavistus valonkajosta. Se, että ennen kuolemaakin voi vielä hämmästyä.

"Satamassa hän hämmästyi aamua, taas uutta huomista."

Kenelle: Synkkää pelkäämättömille. Kauniista kielestä nauttiville. Surrealismista pitäville.

Asko Sahberg: Irinan kuolemat. Like 2015.






6 kommenttia:

  1. Oi, tämä pitäisi ehdottomasti lukea! Sahlbergistä innostuin Yö nielee päivät kirjan myötä, mutten ole sen jälkeen lukenut häneltä mitään. Mutta tämä menee lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sahlbergin pienoisromaaneista Yhdyntä on tehnyt suurimman vaikutuksen - ja nyt tajuan, ettei sitä ole blogissa, pitää paikata puute pikimmiten! Pimeys-trilogia ja Herodes ovat taas jotain aivan muuta, ja ne saivat minut polvilleni.

      Poista
  2. Tämä on tulossa minulle lukuun ensi kuun puolella, joten palajan tekstiisi hieman myöhemmin! Sahlberg on minulle arvoitus, joten mielenkiinnolla tartun kirjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, jos Sahlberg on uusi, Irina ei ole ehkä paras aloituskappale; suosittelen joko Yhdyntää tai jotain Göteborg-sarjan kirjaa. Katso Yö nielee päivät -arvio. Mestarillista!

      Poista
  3. Oih, Sahlberg!! ♥ Hän on myös yksi minun suurimmista suosikeistani. Nyt elelenkin täällä melkoista Sahlberg-huumaa: Odotan Irinan kuolemia postista, lokakuun lukupiirikirjanamme on Tammilehto, ja aloin lukea huikeaa Herodesta uudelleen vain jotta saisin siitä kirjoitettua blogiin. Voihan rakkaus, mikä kirjailija! ♥ Ja tämä Irinan kuolemat kuulostaa juuri oikeanlaiselta, eli huikealta. Palaan tänne kun saan itsekin kirjan luettua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, hienoa, että jaamme tämän ihailun! Minulla on vielä Tammilehto kokonaan lukematta, joten siitäkin tietoa odotan innolla.

      Poista