maanantai 28. syyskuuta 2015

Wayward Pines: Salaisuus

Kunnon katastrofileffa on aina paikallaan - vaikka nykyään todellisuus alkaa ikävästi imitoida mielikuvitusmaailmaa niin, että nautinto niistäkin alkaa haalistua. Kun oikeasti tapahtuu vielä kauheampia asioita.

Vielä kuitenkin viihdebisneksessä sinnitellään ja keksitään kauheuksia. Tv-sarjoiksi tehdyissä katastrofikuvauksissa ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla milloin avaruudessa, milloin kuvun sisällä tai, kuten Wayward Pinesissa, korkean sähköaidan ympäröimässä pikkukaupungissa.

Dystopia tämäkin, ja koukuttava sellainen, ehkä juuri kaiken epäuskottavuutensa takia. Liian mielikuvituksellista tapahtuvaksi, vaikka mistäs me mitään tiedämme. Turhan realismin poissaolo antaa mahdollisuuden vain jännittää ja viihtyä, turvallisesti omalla sohvalla. Siihen Wayward Pines on omiaan.

Konsepti on sikäli erikoinen, että tv-sarjaa tukevat kirjat, eikä päinvastoin. Ja niitä on vaikea tai jopa mahdoton erottaa toisistaan. Telkkuakin olen satunnaisesti seuraillut, mutta kirja on tietysti minulle mieluisampi tapa hypätä tunnelmaan. Siksi luin myös kirjasarjan kakkososan, Salaisuuden.

Lyhyesti niille, joille konsepti on outo: Wayward Pines on amerikkalainen pikkukaupunki, idyllinen ja hyvin organisoitu. Kunnes pian selviää, että paikkaan liittyy paljon outoa. Kuten se sähköaita, joka estää asukkaiden lähtemisen muualle. Hirveästi tekisi mieli alkaa spekuloida sillä, mitä on sähköaidan toisella puolen ja miten tähän on tultu, mutta siltä varalta, että joku haluaa vielä yllättyä, jätän enemmän kertomisen tähän.

Toimivaa aivot narikkaan -viihdettä. Kirjallisista ansioista en osaa kirjoja kiitellä - suomentajaa lukuunottamatta, joka hallitsee tehokkaan nasevan ilmaisun - sillä kirjaa ei voi sanoa varsinaisesti kaunokirjalliseksi suoritukseksi. Sen lauseet ovat usein kolmi-, kaksi- tai jopa yksisanaisia, eikä sen kummempia tasoja tai merkityksiä tarvitse etsiä. Jännitystä luova tunnelma on tärkeintä, ja se toimii. Kirjat ja tv-sarja ovat tässäkin kaksosia. Hyvä casting ja riittävän vaihtelevat tapahtumat riittävät tekemään myös katsomisen koukuttavaksi. Tapahtumat eivät näköjään mene aivan yksi yhteen, mikä lienee tarkoituksellinen koukku seuraajille sekin.

Kenelle: Dystopioiden ystäville, arjesta irti haluaville, turvallista jännitystä kaipaaville, tunnelmaan helposti heittäytyville, konseptiviihdettä kestäville.

Muualla: Kirjakaapin kummitus sanoo Salaisuutta tummasävyisemmäksi kuin sarjan ensimmäistä, Ei pakotietä -kirjaa. Kirjakirppu koukuttui. Kirjan vuoksi tykkää kirjasta, muttei tv-sarjasta. Kustantaja lainaa Rakkaudesta kirjoihin -blogia kirjan takakanteen. Lukupinon Simo kertoo enemmän tv-sarjasta ja vertaa kokemusta lapsuuden jännityksellä mässäilyihin.

Blake Crouch: Wayward Pines, Salaisuus. Tammi 2015. Suomennos Ilkka Rekiaro. Kustantajan lukukappale.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti