lauantai 8. huhtikuuta 2017

Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi

Venla Hiidensalo on tutkinut aihetta, joka on hänelle tärkeä ja henkilökohtaisesti kiinnostava: 1800-1900-vuosituhansien vaihteen kultakauden kansallistaiteilijaamme Albert Edelfeltiä. Miehestä on kirjoitettu paljon: Anna Kortelainen on teoksissaan perehtynyt taiteilijan vaiheisiin perusteellisesti, tutkijan otteella. Viihteellisemmällä muttei vähemmän painokkaalla puolella Enni Mustosen Syrjästäkatsoja-sarjassa Edelfeltillä on hiljainen mutta yllättävän tärkeä rooli. Yhteen miehen teokseen perustuu Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen sutjakka lukuromaani Nainen parvekkeella. Kirjallisesti aihe on siis jo kulutettu, mutta Hiidensalo tuo uutta kulmaa menemällä taiteilijan pään sisään ja kertomalla elämäntarinaa päähenkilön itsensä ajatuksina, tuntemuksina ja kokemuksina.

Kuten aiemmista teoksista olemme oppineet, Albert oli naistenmies eikä kohdellut naisiaan erityisen huolehtivasti tai rakastavasti, vaan haki ja tarvitsi kauneutta ja fyysistä kontaktia oman luomistyönsä ja hyvinvointinsa takia. Tuolla historialla pitäisin ihmeenä sitä, ettei hänen jälkeläisiään eläisi jossain päin maailmaa. Venla Hiidensalo saattaa olla heistä yksi: hänen suvussaan elää tarina, jonka mukaan eräs esiäideistä sai aviottoman lapsen taiteilijalle. Asiaa ei ole pystytty vahvistamaan jos ei kiistämäänkään, kirjailijan itsestään hankkimasta DNA-testistä huolimatta. Ei ole sopivaa riittävän läheistä vertailukohtaa, mutta tulosten mukaan jäljet sopisivat siihen, mitä Edelfeltien perimästä tiedetään.

Näkökulman ja henkilökohtaisuuden lisäksi Hiidensalon kirjassa on kolmas kiinnostava ulottuvuus: Edelfeltin kaksi tärkeää naista, sisar Berta ja vaimo Ellen. Berta on perheen tuki ja keskuspiste, joka huolehtii nuoremmista sisaruksistaan ja vanhenevista vanhemmistaan loppuun saakka. Hän ei saanut omaa uraa, vaikka haaveili kirjailijuudesta. Veli sai koulutuksen, tekemisen vapauden, maineen ja kunnian. Naisen asemaa kuvaa hienosti myös seurapiirikaunotar Ellen, joka odotti avioliitoltaan luksuselämää ja nimekkäitä tuttavia julkkismiehensä rinnalla, mutta sai jotain muuta. Näitä pidän kirjan kiinnostavimpina osuuksina.

Tärkeä osa kirjaa on Suomen historia ja itsenäisyyttä edeltävä aika, fennomanian nousu. Sinänsä mitään uutta kirja ei tähän tuo, mutta kertaa suomalaisuuden nousun aikaa muistinvirkistykseksi ja rinnastaa nokkelasti ajan Edelfeltin kehitykseen taiteilijana. Hiidensalo on luottanut siihen, että lukija tuntee faktat ennestään, sillä tuttuja henkilöitä vilahtelee sivuilla vain etunimillä; Juhanit, Vennyt, Axelit, Ainot ja muut. Aino on muuten hyvin virkistävä naishahmo, uuden ajan nainen, jolla on terävänäköisiä ja mielikuvituksellisia visioita tulevaisuudesta. Eikä hän lankea Albertin pauloihin.

Ihan täysillä tekstin imuun en päässyt. Albertin ajatukset alkoivat tuskastuttaa, etenkin kirjan alku on raskaanpuoleinen. Miehen mietteitä kerrattiin: vähemmälläkin toistolla olisi tullut selväksi viesti, ettei Albert ollut hörhö, vaan tosissaan taiteensa suhteen ja yhtä tuskastunut asemaansa perheen talousvastaavana kuin Berta käytännön pyörittäjänä. Kyllä, on hyvä kertoa myös näin päin - muttei puolusteleva näkökulma hellytä ainakaan tätä lukijaa; kaikesta huolimatta mies kohteli sikamaisesti naisiaan. Vaikka kasvatus. Vaikka lahjakkuus. Vaikka velvollisuus. Jotain olennaista silti puuttui. Ehkä juuri sitä, mikä usein suomalaisilta lahjakkuuksilta jää puuttumaan maailmanmenestyksen äärellä. Sivistys, toisten huomiointi, luonteva itsetunto muita lyttäämättä.

Kirjan kokonaisuuteen on ympätty niin paljon! Tiivistys olisi tehnyt terää, sanoo pelkistyksen ystävä. Runsauden ystäville kirja on varmasti herkkua, ja monta kiehtovaa näkökulmaa ja ajatusta kirja avaa, niin ajasta ja sukupuolten asemasta kuin ihmisestä ylipäätään. Vaikka lopulta hieman keinotekoisen aseteltu tuntu jää, jokin vaikeasti määriteltävä elementti puuttuu - ehkä kohde on kirjoittajalle liiankin henkilökohtainen? Mutta: kansallissankarikin oli vain ihminen. Ja erityisesti juuri sitä.

Kenelle: Suomen historiasta ja taiteen kultakaudesta kiinnostuneille. Taiteilijuutta pohtiville. Menestyksen eväitä etsiville. Vakavuutta sietäville.

Muualla: ...todella hyvin ja vetävästi kirjoitettu historiallinen romaani, sanoo Tekstiluolan Tuomas. Upea teos ja sukellus suurmiehen elämään, tuumi Lilli kirjataivaassaan. Kirjailija luo verevän ja elävän kuvauksen historiamme suurmiehestä, sanoo Kirjakaapin kummitus.

Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi. Otava 2017.

8 kommenttia:

  1. Kiitos tästä tekstistä, Arja. Nimittäin mietin Sinun tähtesi -romaanin ostamista, mutta jostain syystä kirja jäi kauppaan. Ehkä tein oikean päätöksen, koska en ole suuri runsauden ystävä (toki aina löytyy poikkeuksia) ja olisin saattanut harmitella. Hiidensaloa en ole vielä lukenut ja hän kiinnostaa kirjailijana, joten onneksi voi aina kääntyä kirjaston puoleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan halua jaella yleisiä osta tai älä osta -kehotuksia; periaatteessa aina kannattaa kirja ostaa tekijöiden tueksi ja lukukokemukset ovat niin henkilökohtaiset. Mutta Katja, koska tunnen kirjamakusi aika hyvin, tässä kohtaa uskaltaisin sanoa, että teit oikean päätöksen, oman lukukokemuksesi kannalta. Kirjastot <3

      Poista
  2. Minä taas ostin tämän omaksi, ja kirja odottelee vielä lukemistaan. :) Aihe kiinnostaa minua kovasti, ja olen viime aikoina innostunut näistä fiktiivisistä lähestymisistä historiallisiin henkilöihin, joita näyttää tulevan useammalta kirjailijalta. Haluan antaa tälle kirjalle kunnolla lukuaikaa, ja voipi olla, että Hiidensalon kirja jää kesälukemistoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä idea, antaa kunnolla aikaa. Itse luin todella kiireisenä aikana, joten lukukokemus saattoi kärsiä siitä, kun ei ihan notkeasti edennyt.

      Poista
  3. Minäkin ostin, en vaan voinut välttää kiusausta, kun Akateemisessa kävin vähän hiplailemassa kirjoja. Eilen pääsin aloittamaan lukemisen ja alku tuntuu lupaavalta. Kieltämättä kyllä ajattelin, että miksi Edefelt, sillä herra on ollut melko paljon esillä viime aikoina. Sitten satuin lukemaan Hiidensalon ja Edefeltin mahdollisista henkilökohtaista kytköksistä ja mielenkiinto heräsi uudella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveän kiehtova on tuo sukulaisuusajatus, ja kieltämättä nosti kiinnostavuusastetta kummasti. Ilman sitä minäkään en ehkä olisi kirjaan tarttunut, ainakaan näin nopeasti. Nautinnollisia lukuhetkiä, Jaana! Tosi kiva kuulla sitten mietteitäsi, kuten Marikan ja muidenkin.

      Poista
  4. Olin kuuntelemassa, kun Venla Hiidensalo haastatteli eräässä tapahtumassa muutamaa muuta kirjailijaa, ja kun puhuttiin kritiikistä, hän ohimennen harmitteli, kuinka tästä hänen kirjastaan on niin korostetusti nostettu esiin se Edelfeltin naistenmiespuoli, vaikka se ei kirjailijan mielestä ole ollenkaan olennaisin asia. En ole itse tätä lukenut, mutta kiinnostava lukea, mitä muuta tässä kirjassa on - ilmeisesti paljon ja vähän liikaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, paljon on, ja tosiaan siskon ja vaimon näkökulmat ovat erityisen kiinnostavat. Mutta niin näitä kuln Edelfeldtin tekemistä muutenkin ohjaavat tai ainakin vaikuttavat niihin suuresti hänen yleinen suhtautumisensa naisiin, tämänkin kirjan mukaan. Tietysti ajan tapa myös oli toinen jo lähtökohtaisesti, ja taiteilijuus loitonsi miestä erityisesti ns. tavallisuudesta. Ei hänen naisillaan helppoa ollut, on väistämätön päätelmä.

      Poista