perjantai 9. kesäkuuta 2017

Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu

"Yhä useammat aktivistit ajattelevat, että jos me vain satsaamme tuulivoimaan ja matalaenergialamppuihin ja kierrätämme vähäsen, voimme elää mukavasti tulevaisuudessakin. Mutta kaikki tuo on jo liian myöhäistä."

Näin puhuu Chris, skotti, joka viettää aikaa suomalaisella maaseudulla vaimonsa Marikan perintömökillä. Päähenkilöperhe, Julia ja Erik lastensa Antonin ja Alicen kanssa, tutustuu heihin kesälomallaan Maitolahdessa, myös heidän kohdallaan perheen vaimon sukumökillä. Itse asiassa, Julia ja Marika ovat olleet kavereita lapsina.

Julia on kirjailija, Erik helsinkiläisen tunnetun tavaratalon johtoporrasta. He elävät tunnollisesti ja kunnollisesti, oppikirjan mukaan, voisi kateellinen sanoa. Tuo kaikki itsensä ja toisten tunteiden tarkkailu, sovinnaisuus ja ennalta-arvaamattomuus on heidän maailmaansa; samoin kuin äärimmäinen hienotunteisuus, negatiivisten tunteiden näyttämisen välttely ja sopivan etäisyyden pitäminen hiemankin "epäilyttäviin" asioihin ja ihmisiin... Kerronta jotenkin lumoaa lukijan, vaikka hienoisesti huvittaa ja ärsyttääkin. Mieleen tulivat Siri Hustvedtin romaanit.

Julia ja Erik viettävät aikaa Chrisin ja Marikan kanssa. Jälkimmäisten luontoaktivismi on äärimmäistä, ja asiasta puhutaan paljon. Ajattelevatko luontoaktivistit oikeasti luontoa vai vain ihmiskunnan säilymistä? Ja tietysti, kovin ajankohtaisesti:

"Maat, ovat joka suurimpia saastuttajia, eivät kanna vastuutaan."

13 täyttävä Alice hapuilee naiseuttaan ja löytää naapurin pojasta Leosta sukulaissielun. Hieman nuorempi Anton on vähän hukassa kaiken keskellä. Hän näkee vanhempansa ja sisarensa uusissa tilanteissa, erilaisina kuin ennen. Itseluottamustaan hän ei kuitenkaan menetä. Hyvin kasvatettu!

Pariskuntien tilanteet kärjistyvät. Kärjistymiset ovat tyyliin sopivia. Säilyykö kupla rikkoutumatta? Voiko kellarin vesiputken korjata vai hylätäänkö talo? Iskeekö salama autoon? Voiko maailman tuholta pelastua fyysisesti tai henkisesti?

Kirjassa on kesäisen raukea ja laiska tunnelma, kiehtova vaikka osin kiehuttava, kuten sanottu. Kaikki on niin siistiä, niin mietittyä... Ja sittenkin koukuttavaa. Parasta kirjassa on helppolukuisuus, selkeät teemat ja asetelmat ja ympäristön tilan pohdinta, vaikka henkilöt suhtautuvat siihen hyvin eri tavoin ja eri motiivein. Kirjailija heittelee täkyjä ja vertauskuvia urakalla. Lopputuleman voi nähdä monin tavoin. Itselläni on siitä selvä käsitys, mutta en kerro: jokainen tulkitkoon itse. Sanon vain sen, että henkilöt eivät ihan taida olla niin sanotusti kehityksen kärjessä. Kukapa meistä olisi. Kupla on kivempi. Enkä kuplalla viittaa nyt autoon.

Kenelle: Perhekuvausten lukijoille, hyvään avioliittoonsa kyllästyneille, luonnonystäville, maailman tuhoa ounasteleville, Hankenin käyneille, opiskeluaikojaan ihannoiville, teini-ikää lähentelevien lasten vanhemmille, kesämökkiluettavaa etsiville.

Muualla: Kepeä muttei heppoinen, sanoo Suketus. Erja pitää Teirin tavata kuvata henkilöitään viileästi mutta ymmärtävästi. Henkilökuvausta kiittää myös Hurja Hassu Lukija. Maisku ei oikein saanut kiinni ideasta eikä tyylilajista. Laaja henkilöjoukko riuhtoo itseään moneen eri suuntaan, sanoo Lumiomena. Kaisa V. piti mukavana lukea, vaikka kaipasi hahmoille lisää syvyyttä tai särmää. Tuijata kiinnitti huomiota sukupolvien toimintamallien kuvaukseen.

Philp Teir: Tällä tavalla maailma loppuu. Otava 2017. Suomennos Jaana Nikula.


8 kommenttia:

  1. Ai miten hienosti vihjailet kuplasta! Kirjassa ollaan lopun alussa. Tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos! Kirja koskettelee monia kiinnostavia teemoja. Lopun alussa, alun lopussa...

      Poista
  2. Oih, se kuplako siinä sitten on se mihin niin ihastuin, sanon aina että omasta kuplastani en luovu mistään hinnasta, sitä ei saa puhkaista...
    Ei mutta vakavasti, en osaa selittää miksi pidän Teirin kirjoista niin paljon. Jotain niissä vaan on, jotain niin rauhoittavan pakotonta pinnalla, mutta silti jotain painavaa pinnan alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Teirin tavassa kertoa on jotain hyvin viehättävää ja tyylikästä pinnan alle asti.

      Poista
  3. Luin uusimmasta Imagesta jutun Teiristä. Oli muuten mielenkiintoinen, kuten kyseinen numero muutenkin.

    En ole lukenut Teiriltä mitään, vielä. Talvisotaa on kehuttu ihan valtavasti, mutta luulenpa, että myös Tällä tavalla maailma loppuu olisi hyvä astinkivi herran tuotantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että olisi, Maria! Imagesta pidän minäkin, paras kirjallisuuslehti!

      Poista
  4. Olen lukenut Teiriltä aiemmin Talvisodan, josta pidin lukuhetkellä, mutta nyt teoksesta on unohtunut jo paljon. Uskon, että myös tämä uutuusteos miellyttäisi, ja kirjoitatkin kirjasta ja kuplasta kovin houkuttelevasti! Pidän paljon jo ihan kirjan kannestakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin teksti-ihminen, että kansi saattaa unohtua! Tyylikäs sekin on, mutta sisältö on vielä tyylikkäämpi. Kuplineen kaikkineen. Pitäisit, Kaisa.

      Poista