tiistai 31. lokakuuta 2017

Dan Brown: Alku ja kirjailijan Suomen-vierailu

Dan Brown Suomessa! Olihan tämä nähtävä: jos kaveri on myynyt yli 200 miljoonaa kirjaa, kiinnostaa jo ilmiönä. Millainen työ ja tekijä sen takana on? Kustantajan videokutsu vuosien maanittelun jälkeen lopulta tehosi: Brown totesi, ettei tälle kerta kaikkiaan voinut sanoa ei.

Hipsin Messukeskuksen suureen saliin 1199:n muun katsojan kanssa VIP-lukijalappu päheästi kaulassa. Valtava, täpötäysi tila herätti lievää ahdistusta, joten istahdin turvallisesti lähelle ovea. Mutta oli se juhlavaa ja jännittävää! Ohjelma käynnistyi tasan aikataulussa alussa mainitulla videolla sekä toisella, Brownin työtä esittelevällä videolla.

Ja sen jälkeen, ilman suurempia rummunpärinöitä, Dan Brown astui puhujakorokkeen taakse ja otti heti yleisönsä kertomalla osaavansa suomea: sana oli korvapuusti, jollaisen hän oli juuri nauttinut ja sokeria rinnuksiltaan ravistellut ennen lavalle tuloaan.


Olemme saaneet kuulla jo aiemmin hänen kirjojensa kääntämisprosessista: käännökset julkaistaan yhtäaikaa alkuperäiskirjan kanssa. Sitä ennen kääntäjät eri maista kutsutaan yhteen tilaan, jossa kääntäminen tehdään ilman yhteyksiä ulkomaailmaan, kuten nettiin. Tätä selitetään tietoturvasyillä - juoni ei saa vuotaa julkisuuteen ennen aikojaan - mutta luulen, että käytäntö on erityisesti hieno markkinointijuju, joka luo salaperäisyyden hohtoa kirjan ylle. Ja varmistaa sen, että lukijat kaikkialla saavat kirjansa samaan aikaan, mikä on huomaavaista fanikuntaa kohtaan.

Mutta nyt ei puhuttu kääntämisestä eikä kirjantekoprosessista, vaan Brown aloitti kertomalla taustastaan uskonnollisen äidin ja matemaatikko-isän lapsena. Äärilaitoja edustava, mutta sopusontuinen perhe loi pohjan Brownin uskontoa ja tiedettä sekoittaville kirjoille. Molemmat ajattelutavat ovat vahvasti esillä myös uusimmassa teoksessa Alku. Kirja alkaa löydöllä, jonka tulevaisuudentutkija Edmond Kirsch on tehnyt: hän on löytänyt vastaukset kahteen ihmiskuntaa alati vaivaavaan kysymykseen. Mistä tulemme? Mihin olemme menossa? 

Valitettavasti Kirsch ei ehdi kertoa vastauksia, ennen kuin hänet murhataan. Ja tietysti paikalla sattuu olemaan Robert Langdon - mies, jolla Brownin mukaan on aina huono onni olla paikalla juuri tämänkaltaisissa tapauksissa, kuten miehen kirjoja lukeneet hyvin tietävät. Kirjassa Langdon on entisellään ja joutuu mukaan kiperään juonikuvioon, jossa etsitään syyllisiä ja pohditaan maailmankaikkeuden isoimpia kysymyksiä. Ennen jumalia oli satoja, nyt vain muutama, koska osaamme jo selittää vaikkapa vuoroveden vaihtelut muutenkin kuin meren jumalan toimina. Miten käy niille viimeisille jumalille, joita vielä tunnetaan? Tekeekö tiede nekin tarpeettomiksi?





Brown on hurmaava esiintyjä, ja hyvin rutinoitunut: hän nauratti yleisöä muistoillaan muun muassa Da Vinci -leffan teosta ja yhteistyöstä Tom Hanksin kanssa. Hän lokalisoi esitystään niin, että tuntui, että hän todella puhui meille, suomalaiselle yleisölle. Rento, naureskeleva ja aidonoloinen esiintyminen oli vakuuttavaa ja läsnäolevaa, vaikka uskon hänen vetäneen saman noin tsiljoona kertaa. Ammattitaitoa! Viihteen väliin hän luki vakavampia mietteitään, joita myös Alku-kirja esittää: Olemmeko vain evoluution välivaihe? Miten ihminen eroaa tekoälystä? Haluaako tekoäly esimerkiksi tietää alkuperästään, kuten ihminen epätoivoisesti tekee?

Robert Langdon -parka: hän on tietävä ja oivaltava ja löytää aina sopivan koodin ratkaisun. Toistuvasti hänellä on kriisitilanteissa vierellään kaunis, vahva nainen, mutta tilanne ei ehdi kehittyä sen pidemmälle. Hän ei ole yhtä nopea kuin James Bond - mistä tuli mieleen myös HS:n kertoma detalji: 24-sarjan tuottaja oli kysynyt Brownilta, voisiko Langdon seikkailla sarjassa Jack Bauerin sijaan yhden kauden verran. Brownin vastaus oli kiitos ei, koska hän pitää romaaneista.

Brownin Suomen-vierailu sisälsi myös tutustumisen muun muassa Temppeliaukion kirkkoon - ja vierailija oli kuulemma pitänyt näkemästään - sekä muun muassa taidemuseoihin ja saunaan. Tiedämme, että arkkitehtuuri on Brownin suuri kiinnostuksen kohde, ja jos Alku-kirja ei nosta Espajan-turistien määrä entisestään, olen hämmästynyt. (Da Vinci -koodin jälkeen Pariisin Louvren kävijämäärät räjähtivät.) Aloin heti haaveilla matkasta Bilbaon Guggenheim-museoon ja katsomaan Gaudin töitä Barcelonaan. Katalonian poliittinen tilanne on Espajan hyvin tuntevan (hän opiskeli vuoden maassa aikoinaan) miehen mielestä sydäntä särkevä, mutta Brown toivoo enemmän dialogia, niin Espanjassa kuin kotimaassaan. Ja sanoo dialogin olevan koko Alku-kirjan teema.

Suomessa Brown tutustui muun muassa Alvar Aallon funkkistyyliin. Jännittävää nähdä, seuraako tutustumisesta jotain kirjallista - se olisi megalottovoitto Suomelle! Kuulin, että mies oli myönteisesti yllättynyt suomalaisesta ruokakulttuurista ja kehunut ruokaa moneen otteeseen (korvapuustin lisäksi). Hieno tunnustus mieheltä, joka syö gourmet-ruokaa ympäri maailmaa.

Kirjoittajana Brown on kurinalainen ja järjestelmällinen. Hän pitää kunnostaan huolta, ja mitä ilmeisimmin myös avioliitostaan: Langdonin tapaamissa naisissa on hänen vaimonsa piirteitä, ja vaimo mainittiin esityksessä useaan kertaan.

Brownin ajattelussa uskonto on tehnyt paljon hyvää, mutta tiede on kehittynyt nopeasti sen rinnalle. Jokaisen on päätettävä itse, mitä jumalista ajattelee - eikä toivottavasti tule päivää, jolloin dna:ssamme on kirjattu ennakkoon, mitä ajattelemme. Tärkeintä on avoin ja jo mainittu dialogi, jota hän katsoi myös esiintymisensä edustavan: meidät toi yhteen rakkaus kirjoihin, joka säilyy "across time".


Alku-kirja on mielestäni kirjailijan parhaimpia: se viihdyttää ja vie mukaansa, herättää ajatuksiakin. Se ei ole kirjallisen ilmaisun loistoesimerkki, mutta lajissaan toimiva ja ahmittava - luin kahdella istumalla. Vähän harmittaa se, että moni kotimainen kirjailija pystyisi heittämällä samaan tekstillisesti, mutta näkyvyys ja kansainvälinen koukku jää puuttumaan. Ihailen ja ärsyynnyn yhtä aikaa.

Kenelle: Jännitysviihteen ystäville, Barcelonaan kaipaaville, helppoa luettavaa hakeville, kansainvälisestä kirjamenestyksestä kiinnostuneille.

Dan Brown: Alku. WSOY 2017. Suomennos Jorma-Veikko Sappinen.







4 kommenttia:

  1. Kiitos kaunis blogistille kirjan esittelystä ja samalla myös kirjoittajan. En ole lukenut ko. kirjailijan teoksia, mutta nyt heräsi mielenkiintoni. Ovat näet mielestäni olleet liian heppoista ja liian vahan pohtimista aiheuttavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Oscari. No, ovathan Brownin kirjat "helppoja", mutta puheen perusteella hänellä on niiden taustalla vakavaakin pohdintaa ja hurja määrä tiedonkeräystä, sen tutun perusjuonen lisäksi. Eikä hän aio muuttaa tyyliään - jossain haastattelussa sanoi, että tämä on hänen tapansa ja jos joku muuta kaipaa, lukee jonkun muun kirjailijan kirjoja :-) Noilla myyntimäärillä lienee varaa tehdä niin.

      Poista
  2. Brown todella oli erittäin luonteva ja kiinnostava puhuja, häntä kuunteli ilolla! Hän taisi jakaa kuvan Temppeliaukion kirkosta Facebook-sivullaan ja se sai mielikuvitukseni tietysti laukkaamaan sen suhhteen, voisiko Suomeen viritellä Langdonin arvoisen seikkailun. Epätodennäköistähän se on, mutta kieltämättä hauska ajatusleikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! En ole herraa tullut seuranneeksi somessa, kuten en juuri muitakaan ulkomaisia kirjailijoita kuin satunnaisesti: miksi ei, totean nyt - kiitos muistutuksesta, Laura! Vaikka kotimaisia kirjoja ensisijaisesti luen (ja ihailen) ja some tuntuu nyt jo ylitäydeltä, maailma on suurempi. Ehkä ei juuri tämä, mutta muutama muu seuraamiseen houkuttava nimi nousee mieleen.

      Poista