sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Raimo Pesonen: Rakentaja

Raimo Pesonen yhdistää kirjassaan näppärästi asuntorakentamisen ja parisuhteen vaiheet, etenkin
ongelmat ja vikakohdat molempien osalta. Osa on korjattavissa, osa on rakenteissa - mutta mistä tietää, kummasta on kyse?

Rakentajaksi kutsuttu Liikanen hoitaa asuintalojen rakennusprojekteja rutiinilla. Hän pärjää hyvin pomonsa kanssa, kohtuullisesti myös alihankkijoiden ja varsinaisten rakennusporukoiden kanssa, asiakkaista puhumattakaan, joille hän osaa tarvittaessa selittää mustan valkoiseksi ja ääntä kankaan lailla läpäisevät väliseinät täysin standardien mukaisiksi. Avioliitto Ullan kanssa on vanha ja vakiintunut, teinipoika Neo muuttumassa nuoreksi mieheksi.

Liikanen on työhön uskovaa suurta sukupolvea. Sitä, että joka on opetettu ajattelemaan, että työnteko nostaa elintasoa ja oikeuttaa olemisen. Että kun on menty naimisiin, ollaan naimisissa. Että kun on selkeä suunnitelma ja sitä noudattaa vaikka läpi harmaan kiven, lopussa koittaa kiitos. Lokoisat oltavat, ehkä jopa haaveiden toteutus.

Ei koita. Pesonen kuvaa hyvin työelämän ja yhteiskunnan muutosta. Vaikka hän avaa raksa-alasta ikävänpuoleista näkökulmaa, ymmärrän, että draamaa, huumoria ja samastumisen hetkiä sen avulla ja sopivasti liioitellen on mukava rakentaa. Herkullisia hetkiä hän esittääkin Liikasen työpäivistä, vehkeilevistä alihankkijoista ja asunnonostajien narinalistojen (alan termi) käsittelystä. Nauratti, mutta Liikasen työtä ei käy kateeksi!

Mies puurtaa lujasti, hänen kunniakseen on sanottava. Mutta suurin draama ja vähiten naurattava asia löytyy kotipesästä. Härkäpäisesti omaansa tavoitellessaan mies ei ehdi huomata maailman muuttuneen, vaimoa myöten. Ei tule tarkistettua, ovatko ajatukset ja haaveet edelleen samat. Ja miten voi poika, Neo?

"Minulla on hyvä vaimo. Hyvä vaimo ottaa silmää räpäyttämättä vastaan valkoiset valheet silloin kun aavistaa niiden takana olevan jotain miehelle tärkeää, hyvä vaimo ymmärtää asian yhteisen luonteen."

Raha-asiat eivät ole menneet suunnitellusti. Jos sitä on tullut, sitä on myös mennyt, muun muassa epäonnisiin osakesijoituskokeiluihin. Näistä ei kannata vaimolle mainita, turhaan huolestuu.

"- Kai minä nyt näen miten stressaantunut sinä olet. Jätä sinä minun stressini rauhaan, ärähdän, se on vaivalla hankittu ja tarpeellinen, ilman sitä jää moni asia tekemättä. Ei Roomaakaan tiettävästi chillaamalla ja downshiftauksella rakennettu." 

Voi Liikanen-parkaa. Vaikka äijä raivostuttaa, myös säälittää. Hän on sen verran todenoloinen hahmo, että lukija löytää hänestä jos ei itseään, ainakin jotain jostakusta tuttua, vanhemmista, isovanhemmista... Ja Neon kautta nuoresta, joka elää aivan muussa maailmassa kuin isänsä.

Mukava lukukokemus, yllättävän monipuolinen ja -tasoinen kirja. Olen aina pitänyt työelämäaiheista, jota tämä edustaa mutta yhdistää tarinaan myös muuta. Pidin aiheen lisäksi kirjan realistisen hienostelemattomuuden, mustanpuoleisen huumorin ja vakavan pohjavireen sekoituksesta. Se toimii mainiona johdatuksena Juha Siltalan juuri julkaistuun kirjaan keskiluokan muutoksesta - tulossa lukuun!

Osallistuin muuten kirjasta järjestettyyn Facebook-lukupiiriin, jossa osallistujat saivat keskustella kirjailijan kanssa. Ensimmäinen kokemukseni tällaisesta! No, keskustelijoita ei juuri ollut, mutta hyvä avaus silti; tämänkaltaiselle lukupiirille luulisi olevan tilausta. Lukijoita on paljon, eikä heitä ole helppo saada fyysisesti yhteen tilaan. Mutta monella olisi sanottavaa, jos tilaisuus siihen olisi, kuten olemme nähneet vaikka kirjamessujen lukupiireissä, jotka ovat hurjan suosittuja.

Virtuaalinen osallistuminen on helppoa, liiankin, kävi ilmi - on helppo jäädä pois ilmoittautumisesta huolimatta. Kannatan silti ehdottomasti näiden järjestämistä enemmänkin, sillä asia on vielä vieras. Näin alkuun järjestäjän on hyvä varmistaa ja sitouttaa tietty määrä osallistujia, jotta keskustelusta saadaan monipuolinen ja kiinnostava. Kiitos kirjailijalle ja Siltalalle kokeilusta ja kokemuksesta sekä kirjasta!

Kenelle: Rakentajille. Työelämäkuvauksia kaipaaville. Miehen näkökulmaa hakeville (ja sitä ihmetteleville). Pitkien avioliittojen päättymistä ihmetteleville. Sukupolvieroja etsiville. Arkisen huumorin ystäville.

Raimo Pesonen: Rakentaja. Siltala 2017.


2 kommenttia:

  1. Vaikuttaa monitasoiselta ja kiinnostavalta romaanilta. Työkuvaukset viehättävät kirjoissa, mutta yllättäen niitä on aika vähän (lähinnä tulee mieleeni poliisit, lääkärit ja asianajat jne.) ja kirjokin jokseenkin suppea. Mahdollista toki on, että sellaista kirjallisuutta on paljonkin, mutta minä en siitä tiedä. :D

    Tässä kiehtoo juuri se ammatin erilaisuus: ei aina poliisia, toimittajaa, taiteilijaa tmv. Lukulistalle mars!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samasta viehätyn, Elegia, ja lisää kaipailen, tästä päivästä (tai suurinpiirtein edes parilta viime vuosikymmeneltä), ei taiteilijakuvauksia. Ei sitä minustakaan kovin paljon ole. Tuomas Vimmalla on se raksatrilogia, kaupan etsivänä olosta kirjoitti Antto Terras (tositarinan), Ida Raumalla oli matematiikkanero samoin kuin Pasi Pekkolalla, ja Inkeri Markkulalla malariatutkija. Jussi Valtosella neurotieteen proffa, ja Eve Hietamiehellä toimittajaisä, tosin näissä ammatti ei ollut kirjan pääpointteja. Mitäs muuta... opettajasta kirjoitti Petri Vartiainen, samoin Mooses Mentula. Varmasti unohdin nyt jotain olennaisia, mutta nämä äkkiseltään tulivat mieleen.

      Poista